Sydän- ja myöhäiskeskiajan läntisessä Euroopassa hirviöt olivat olennainen osa maailmankuvaa, ja niistä kirjoittivat monet keskiajan suurista ajattelijoista. Hirviöiksi kutsuttiin vanhoissa teksteissä kuvailtuja tai maankiertäjien kertomuksissa todistettuja erikoisia olentoja, mutta outoudestaan huolimatta ne olivat osa luontoa ja Jumalan suunnitelmaa.Keskiajan hirviöt esittelee näiden luonnollisten hirviöiden laajan kirjon koirankuonolaisista päättömiin miehiin ja amatsoneista lampaan ja kasvin sekamuotoihin. Samalla paljastuu, kuinka laaja-alainen merkitys hirviöillä oli keskiajan kulttuurissa.
