Kohtaammeko vanhukset kasvottomina ja nimettöminä potilaina kakkospaikan muistisairaana tai kolmosen lonkkana? Vai pidämmekö heitä ainutlaatuisina ihmisinä, joilla on jäljellä omaa persoonaa ja takana paljon elettyä elämää? Nykyisessä vanhustyössä tehdään paljon hyvää, mutta samalla siinä on liian paljon huonoa ja keskinkertaista. Arvostus vanhuksia ja vanhustyötä kohtaan näkyy juhlapuheissa, mutta arjessa tilanne on usein toinen. Ammattitaitoisia työntekijöitä voi olla vaikea löytää, ja alan maine on heikko. Hyvällä johtamisella voi kuitenkin saada paljon aikaan. Tässä teoksessa esitellään vanhustyön johtamisen hyviä käytänteitä ja työmenetelmiä, kuten ikäjohtamista, asiakaslähtöisyyden kehittämistä ja työnohjausta. Toimivien menetelmien avulla johtaminen ajoittain raskaassa vanhustyössä helpottuu. työntekijöiden arvostus omaa työtään kohtaan paranee ja vanhukset voivat entistä paremmin.
